|
Veden heijastuksia äänessä ja kuvassa
Kävin toista kertaa Islannissa tänä vuonna. Jälleen pohjoinen luonto sykähdytti. Ajaessamme lähes puuttoman ja metsättömän Islannin läpi pohdin, mikä meitä Pohjolan maisemassa yhdistää. Vesi on merkittävä elementti niin suomalaisessa kuin islantilaisessa maisemassa. Se on myös kiinnostava elementti siksi, että se on liikkuva, kuuluva, näkyvä ja muuntautuva. Se muodostaa heijastuksia valon kanssa ja ääntä liikkeen kanssa – vuodenajat näkyvät sen olomuodossa. Kiehtova tutkimuskohde taiteilijaryhmälle.
Olen työskennellyt Päivi Järvisen ja Leena Häkkisen kanssa moniaistisissa ja monitaiteellisissa taidehankkeissa. Työ on innostavaa ja nyt meillä onkin käsissämme laajan kokonaisuuden suunnitelma, jossa työskennellään viidessä pohjoismaassa. Oma työskentelyni lepää kahdella jalalla.
Ensimmäinen on musiikki. Teen musiikkia improvisoiden, tilanteeseen reagoiden ja siitä lähtien. Kantele ja erityisesti Novgorodin 1000 vuotta vanha kantele on innostava työväline ja se kantaa mukanaan myös vähän tunnettua yhteyttä pohjoismaihin, sillä Novgorodin perustajia olivat viikingit. Novgorodin kanteleen tyyppisiä soittimia on soitettu myös muualla Pohjolassa.
Toinen taiteellisen työn muoto on tallentaminen – sekä kuvan että äänen. Musiikin, äänimaisemien, puheen työstäminen ääni-installaatioksi näyttelyyn on yksi yhteistyömme muoto tässä hankkeessa. Lyhytelokuvien ja valokuvien kuvaaminen on toinen tallentamisen muoto Pohjoisessa vedessä. Jokainen maa saa oman ääni- ja kuvamaailmansa näyttelyssä, jossa esiinnymme vuorovaikutuksessa kerätyn aineiston, tilan, tilanteen ja yleisön kanssa. Haastattelut eri maissa tuovat hankkeeseen mukaan myös monet Pohjolan kielet, joiden haluamme olevan näkyvinä ja kuuluvina sekä näyttelyssä että teoksissa.
Hankkeen tekee mielenkiintoiseksi sen monitaiteellisuus. Työryhmässä on vahvoja osaajia, jotka haluavat tehdä yhdessä monialaista työtä ja kohdata yleisön. Leena Häkkisen osaaminen tuottajana on vapauttavaa taiteentekemisen kannalta meille kaikille.
Taitelijana tämä laaja hanke tarjoaa minulle mahdollisuuden terävöittää monitaiteellista osaamistani. Siinä voi myös tuoda yhteen ilmaisuani kuvallisesti, musiikillisesti ja äänellisesti.
Timo Väänänen
Olen työskennellyt Päivi Järvisen ja Leena Häkkisen kanssa moniaistisissa ja monitaiteellisissa taidehankkeissa. Työ on innostavaa ja nyt meillä onkin käsissämme laajan kokonaisuuden suunnitelma, jossa työskennellään viidessä pohjoismaassa. Oma työskentelyni lepää kahdella jalalla.
Ensimmäinen on musiikki. Teen musiikkia improvisoiden, tilanteeseen reagoiden ja siitä lähtien. Kantele ja erityisesti Novgorodin 1000 vuotta vanha kantele on innostava työväline ja se kantaa mukanaan myös vähän tunnettua yhteyttä pohjoismaihin, sillä Novgorodin perustajia olivat viikingit. Novgorodin kanteleen tyyppisiä soittimia on soitettu myös muualla Pohjolassa.
Toinen taiteellisen työn muoto on tallentaminen – sekä kuvan että äänen. Musiikin, äänimaisemien, puheen työstäminen ääni-installaatioksi näyttelyyn on yksi yhteistyömme muoto tässä hankkeessa. Lyhytelokuvien ja valokuvien kuvaaminen on toinen tallentamisen muoto Pohjoisessa vedessä. Jokainen maa saa oman ääni- ja kuvamaailmansa näyttelyssä, jossa esiinnymme vuorovaikutuksessa kerätyn aineiston, tilan, tilanteen ja yleisön kanssa. Haastattelut eri maissa tuovat hankkeeseen mukaan myös monet Pohjolan kielet, joiden haluamme olevan näkyvinä ja kuuluvina sekä näyttelyssä että teoksissa.
Hankkeen tekee mielenkiintoiseksi sen monitaiteellisuus. Työryhmässä on vahvoja osaajia, jotka haluavat tehdä yhdessä monialaista työtä ja kohdata yleisön. Leena Häkkisen osaaminen tuottajana on vapauttavaa taiteentekemisen kannalta meille kaikille.
Taitelijana tämä laaja hanke tarjoaa minulle mahdollisuuden terävöittää monitaiteellista osaamistani. Siinä voi myös tuoda yhteen ilmaisuani kuvallisesti, musiikillisesti ja äänellisesti.
Timo Väänänen
