Salaisia tuntojamme

Pohjoinen vesi -hankkeessa mukana olo on minulle haaste ja kunnia, sillä liikun taiteellisesti jälleen uusilla vesillä niin kuin aina, kun työskentelemme kolmin Päivi Järvinen, Timo Väänänen ja minä.

Olen jo pitkään tutkinut äänen ja alitajunnan suhdetta, sitä kuinka me ilmaisemme salaisimpia tuntojamme huomaamattamme painottamalla ja rytmittämällä puhettamme tietyllä tavalla tai pysäyttämällä puheen olemalla yllättävässä paikassa hetken hiljaa. Yli kolmenkymmenen vuoden äänittämisrupeaman jälkeen uskon yhä, että vaikka emme ymmärtäisi puhujan kieltä, ymmärrämme ajatuksen kielen takaa. Täytyy vain pysähtyä ja keskittyä kuuntelemaan itseään, toisia ihmisiä ja maailmaa ympärillä tarkalla korvalla. Siksi juuri ääni minua kiehtookin – se vaatii paljon, mutta antaa ison lahjan kuuntelijalleen.

Minua yllättää alati ihmisen kyky ilmaista itseään niin monin tavoin muutenkin kuin vain puhumalla. Minua kiinnostaa tutkia tämän hankkeen yhteydessä muun muassa sitä, miten tallentaa äänittämällä liikettä; miten tavoittaa liikkeen rytmi, tanssin taika mikrofonin avulla, ilman liikkuvaa kuvaa. Ja toisaalta, miten rakentaa tilaan mielentila äänin ja kuvin, myös liikkuvin.
Ehkä eniten kuitenkin kiinnostaa kohtaaminen tilassa. Ihmisen, katsojan, esiintyjän, itseni suora ja kiireetön kohtaaminen. Ja se, mitä siitä seuraa.

Leena Häkkinen