|
|
Sound from Solitude |
Ääniä yksinäisyydestä |
|
Kantele Concerto by Gillian Stevens
|
Kantelekonsertto, säv. Gillian Stevens |
|
In 2006 one of my orchestral pieces, Llysenwau, was performed at the Haapavesi Festival and Timo joined the orchestra on kantele. He subsequently had the experience of playing music for the film of the Lion the Witch and the Wardrobe with the Colorado Symphony orchestra. This all gave him a taste of the pleasures of playing with an orchestra, so together we cooked up the idea of my writing a kantele concerto with Timo as soloist! I would have liked to write for symphony orchestra, but the first performance was to be with the Mikkeli String Orchestra so I was compelled to rein in my ideas, though we got away with bringing in a drum part. When it came to the point of recording the music a few years later we were able to add a flute player who doubled on percussion. Both she and the double bass player are experienced improvisers, which added an additional dimension to the new version.
Many of the ideas for the piece came to me while I was on a month long silent and solitary retreat in the Brecon Beacons in Wales, in a place called Llanerchwen. I was further inspired by a magical night of continuous kantele playing at the Väisänen Symposium in Savonranta. The piece is in seven movements. They run continuously each linked by a sustained kantele chord or a double bass solo. The mood of each movement was initially based on a specific image or experience but as the music developed, more and more intertwining of themes from one movement to another began to occur. As I wrote the music, it started to tell me things I didn’t know and that are impossible to put into words. I actually gave the movements their final titles when the piece was finished, as a way of encapsulating something of what I had in my mind. The titles may be a starting point for a listener, but images have different meanings for different people and I suspect that that must be even more true from one country to another. |
Vuonna 2006 esitettiin orkesteriteokseni Llysenwau Haapavesi Folk –festivaalilla ja Timo tuli mukaan orkesteriin soittamaan kanteletta. Hän oli juuri ollut Coloradon sinfoniaorkesterin solistina soittamassa Velho ja Leijona -elokuvan musiikkia. Hän oli näin saanut kokea sen ilon, mikä tulee orkesterin kanssa soittamisesta – ja niinpä meille tuli ajatus kantelekonsertosta, jossa Timo toimisi solistina. Minä olisin oikeastaan halunnut säveltää sinfoniaorkesterille, mutta kantaesitys oli tulossa Mikkelin Orkesterin kanssa. Niinpä hioin ideoitani jousiorkesterille, johon lisäsimme rumpuosuuden. Päästessämme pari vuotta kantaesityksen jälkeen äänitysvaiheeseen saatoin lisätä vielä huilunsoittajan, joka soittaa myös lyömäsoittimia. Huilunsoittajamme ja kontrabassonsoittajamme ovat kokeneita improvisoijia ja näin teokseen syntyi yksi uusi kerrostuma lisää.
Sain useita ideoita teokseen ollessani kuukauden ajan hiljaisuuden ja yksinäisyyden retriitissä Brecon Beaconsissa Walesissä. Paikan nimi on Llanerchwen. Sain myös innoitusta ja ideoita taianomaisessa kanteleensoittoyössä Väisänen-symposiumissa Savonrannalla. Teoksessa on seitsemän osaa. Osista siirrytään toisiin tauotta kanteleen pitkän soinnin tai kontrabasson soolojen yhdistäessä osia. Alun perin osat perustuivat tiettyyn kuvaan tai kokemukseen, mutta teoksen kypsyessä teemat alkoivat limittyä toisiinsa ja osat käydä vuoropuhelua keskenään. Musiikki alkoi kertoa minulle asioita, joita en tiennyt ja joita en osaa sanoin kuvata. Annoin konserton osille nimet vasta sen valmistuttua – ikään kuin saadakseni talletettua jotain siitä, mitä mielessäni liikkui. Osien nimet saattavat toimia alkupisteenä kuulijalle, mutta mielikuvilla on jokaiselle omanlaisensa merkitys ja varmasti eri maissa merkitykset ovat erilaisia. |
Valokuvia konserton äänityksistä Sibelius-Akatemian studiossa Musiikkitalossa Helsingissä 15.-19.8.2013.Recording session in Sibelius Academy studio in Helsinki 15.-19. of August 2013.
Hidden Waterfall. |
Kätketty vesiputous |
|
Musically this was influenced by Karelian kantele playing, with its mesmeric patterns. Unlike Karelian music the harmonies change frequently, which means frequent tricky lever changes for the soloist. Timo made up words to help him remember the patterns, which perfectly fit the mood of the music. It would be much harder to find English words to fit these rhythms, as our languages have quite different rhythmic characteristics. The musical shape is a gradual expansion. Maybe the waterfall finally comes into view.
Llanerchwen This contains very contrasting material, which reflect the extremes of emotion that come up when you take time to be alone. It also reflects the great contrasts in the Welsh landscape and weather; slate-grey clouds over mountains and sunshine on dewy grass, all at once. The main musical material consists of rising 5ths separated by different intervals. Much of the harmonic and melodic material in subsequent movements derives from this. Cave Silence and quiet but unpredictable, sounds characterise this movement. The orchestral parts are set and use the previous harmonic material, with sparse repeated semiquavers. The kantele part is mainly improvised, following the orchestra’s harmonies and foreshadowing the melody to come in House by the Lake. Percussion parts are also improvised Hollow Yew The yew tree in Britain is a symbol of rebirth and of protection. Yews as much as 2,000 years old are frequently found in churchyards. Here the kantele calmly plays a continually repeating sequence, interrupted or supported by the orchestra, until themes from the second movement return leading into:- Hare-leap A joyful dance-like piece in 7/8. In Britain the hare is a mysterious creature of rare darting appearances, very unlike the docile hares of Finland. It is also a symbol of rebirth and fertility. House by the lake Calm, beautiful, solitary; a place to recuperate and gather yourself for wilder darker times. This melody came to me when I was staying in a Finnish summer house; by a lake of course. Till by turning This movement is very similar to the first movement, but the harmonic sequence and rhythmic patterns are reversed and the string parts are changed. In life everything spirals round and returns. We are children; we have children; we have grandchildren; we become like children again. The seasons spiral round. The title is from the words of an old Shaker song; To turn, turn shall be our delight, till by turning, turning we come round right. This concerto is utterly a collaboration as far as the solo part goes. At this distance of several years from the original creation of the music I wonder at the musical alchemy, which made this process seem so effortless. Having performed with Timo and Dylan Fowler in the Taith trio I had become familiar with the range of sounds Timo could create and with his style of playing. As I wrote the orchestral music I held this in mind and imagined how the kantele part might go. The harmonic world of the orchestra is influenced, even restricted, by the harmonic possibilities of the kantele. In some ways this concerto is a little reminiscent of the 18th century custom where the soloist was expected to improvise cadenzas. The difference here is that Timo has far more improvising to do. Though I had decided the scales and harmonies, together we discussed and experimented with ways of achieving the kind of effects I was looking for and Timo demonstrated possible techniques. We met in Finland and Wales and worked together and exchanged ideas on the computer as well. At times the kantele part is very free and at times there are exact melodies and rhythms to play. Even when this is the case, the soloist is at liberty to vary the tessitura and other aspects of the part. No playing has been exactly the same as any other, yet all are unmistakeably of the same piece of music. If another soloist were ever to take this piece on, the results would be even more different. The piece would still be clearly recognisable, but it’s hard to imagine how another performer could match Timo’s perfect structuring of his solos in relationship to the orchestra, or his effortless creativity. Gillian Stevens |
Tämän osan musiikki on saanut vaikutteita vanhasta karjalaisesta kanteleensoitosta, sen hypnoottisesti toistuvista kuvioista. Mutta toisin kuin perinteisessä kantelemusiikissa, sävellajit ja asteikot vaihtuvat usein osan aikana. Tämä tarkoittaa teknistä haastetta kantelesolistille, jonka pitää sävelvaihtajillaan muuttaa kanteleen viritystä usein. Timo kirjoitti sanat tähän osaan helpottamaan rytmikuvioiden muistamista. Näin syntyneet runot sopivat täydellisesti musiikin tunnelmaan. Englanniksi olisi vaikeampaa löytää samanlaista juuri näihin kuvioihin sopivaa tekstiä, sillä suomen ja englannin kielien rytmiset luonteet ovat hyvin erilaisia. Musiikin muoto on vähitellen kasvava – ehkäpä kätketty vesiputous tulee näköpiiriin vähitellen.
Llannerchwen Toisen osan sävelmaailma sisältää vastakohtaisuuksia heijastellen tunteiden kirjoa, minkä kokee, kun on aikaa olla yksin. Se myös heijastelee Walesin maiseman ja ilmaston vastakohtaisuuksia – lyhyen hetken sisällä voi kokea paksuja harmaiden pilvien painon vuorten yllä ja kasteen kimalluksen aurinkoisessa ruohossa. Nousevat kvintit ja niiden väliin tulevat muut intervallit hallitsevat tätä osaa. Osan harmonisia ja melodisia teemoja löytyy runsaasti muista osista. Luola Tämän osan luonnetta voisi kuvailla sanoilla hiljainen ja arvaamaton. Orkesterin osuudessa kaikuu edellisen osan harmonista aineistoa harvakseltaan nopeina toistonuotteina. Kanteleen osuus on pääosin improvisoitua. Se seurailee orkesterin harmoniaa ja luo myös ennakkoaavistuksen sävelmästä, joka kuullaan kokonaan Talo järven rannalla -osassa. Lyömäsoitinosuudet ovat myös improvisoituja. Ontto marjakuusi Marjakuusi on Britanniassa uudelleensyntymisen ja suojelun symboli. Kirkkomailla on usein jopa 2000 vuotta vanhoja marjakuusia. Tässä osassa kantele soittaa rauhallisesti toistuvaa kuviota, jonka orkesteri välillä keskeyttää ja välillä tukee sitä. Loppupuolella toisen osan teemat johdattavat seuraavaan osaan. Rusakon loikka Iloinen tanssi 7/8 rytmilajissa. Britanniassa rusakko on salaperäinen ja harvinainen olio, toisin kuin säyseä suomalainen rusakko. Rusakko on jälleensyntymän ja hedelmällisyyden symboli. Talo järven rannalla Rauhallinen, kaunis ja yksinäinen paikka, missä toipua ja koota itsensä rajumpia ja synkempiä aikoja varten. Tämä sävelmä tuli mieleeni, kun olin kesämökillä Mikkelissä – järven rannalla, tietysti. Kääntyen Tämä osa muistuttaa ensimmäistä osaa, mutta sen harmoniset ja rytmiset kuviot seuraavat toisiaan käänteisessä järjestyksessä verrattuna ensimmäiseen osaan. Jousisoittimien osuuksia on myös muuten muunnettu. Elämässä kaikki on kehää, alusta loppuun, lopusta alkuun. Olemme lapsia, meillä on lapsia, lastenlapsia, meistä tulee lapsen kaltaisia jälleen. Vuodenajat seuraavat toisiaan kehässä. Osan englanninkielinen nimi "Till by turning" tulee vanhasta shaker-liikkeen laulusta. "Käänny, käänny – siitä ilon saamme. Kääntyen, kääntyen käy kaikki hyvin päin." Tämä konsertto on syntynyt mitä suurimmassa määrin yhteistyönä, ainakin mitä tulee soolo-osuuteen. Nyt kun teoksen syntymästä on jo vierähtänyt tovi, pohdin sitä musiikillista alkemiaa, mikä sai teoksen syntymään kuin vaivatta. Olen esiintynyt Timon ja Dylan Fowlerin kanssa Taith-yhtyeessä, joten olen oppinut tuntemaan äänten kirjoa, jonka Timo saa kanteleestaan luotua ja tunnen myös hänen soittotapansa. Säveltäessäni orkesterin osuuksia minulla oli tämä mielessäni ja kuvittelin kanteleen osuuden. Orkesterin harmoninen maailma on saanut vaikutteita ja oikeastaan rajoitteitakin kanteleen harmonisista mahdollisuuksista. Jollain tapaa tästä konsertosta tulee mieleen 1700-luvun tapa, jossa solisti improvisoi konserton kadenssit. Ero tässä kantelekonsertossa on se, että Timo improvisoi paljon enemmän. Olen kyllä päättänyt asteikot ja harmoniat, mutta olemme yhdessä keskustelleet ja kokeilleet – pohtineet miten toivomani tunnelma tai vaikutelma saavutetaan ja Timo on esitellyt erilaisia teknisiä mahdollisuuksia. Työskentelimme yhdessä sekä Suomessa että Walesissä ja vaihdoimme ajatuksia myös tietokoneen välityksellä. Joskus kanteleen osuus on hyvin vapaa ja joskus sillä on tarkkoja teemoja ja rytmejä soitettavanaan. Mutta silloinkin kun kanteleen osuudet ovat tarkkoja, on solistilla vapaus muunnella sävelalaa ja muita soiton seikkoja. Joka kerta tämä teos on erilainen, mutta silti erehtymättömästi tämä teos. Jos joku muu solisti joskus ottaa tämän teoksen esittääkseen, on tulos jälleen erilainen mutta tunnistettava. Minun on kuitenkin vaikea kuvitella toista esittäjää, joka voisi niin täydellisesti muotoilla soolojensa suhteen orkesteriin kuin Timo omalla vaivattomalla luovuudellaan. Gillian Stevens |